NOPEE OTSIKKO ENNEN KU LOPPUU AKKU

Pientä hiljaiseloa ollut blogin puolella. Tavallaan ei ole tapahtunut mitään isompaa, mutta silti tapahtuu jotain joka päivä ja päivät menee tosi nopeasti, vaikkei edes tekisi mitään erikoista. Tänäänkin olin vaan rannalla, kävin juoksulenkillä ja korealainen Baba kokkas meille illallisen – taas yksi päivä takana ja päivät Sunshine Coastilla vähenee nopeaa tahtia. Ollaan nyt oltu täällä kohta kuusi viikkoa, ja suunnitelmissa viettää joulu täällä, jonka jälkeen lennetään Brisbanesta Sydneyyn uudenvuoden aatoksi. Oltiin muuten aika onnekkaita Sydneyn majotuksen kanssa ja onnistuttiin saamaan couch surfingin kautta meille kaikille neljälle majoitus vuodenvaihteen yli ja vielä pari kutsua uudenvuoden bileisiin kattohuoneistoon, josta näkymä satamaan. Can’t wait!!

Viime viikko oltiin jopa töissä, vähän vaihtelua :D Siivoiltiin, maalailtiin ja tehtiin kaikkea muuta pientä hommaa Factorylla, isolla yökerho-ravintolalla, jonka pitäisi aueta pian. Oli kivaa saada päiviin jotain tekemistä ja kaikki tyypit oli niin huippuja tuolla että päivät menivät tosi nopeasti! Torstaina päätettiin, että ollaan ansaittu parit rankan työpäivän jälkeen, ja Factoryn aloitteluiden jälkeen tie vei Duporth Tavernaan muun hostellin väen kanssa. Täällä ei ole kamalasti paikkoja mihin mennä, pari baaria vaan, joten kaikki odottavat Factoryn aukeamista. Me erityisesti, kun palkkana töistä on parin sadan piikki odottamassa ;)

Muutenkin on käyty aika paljon ulkona hostellin porukan kanssa, mutta seuraavan aamun siivoilut on kyllä aina yhtä tuskaa! Täällä alkaa jo tuntea muut pidempään majoittuvat aika hyvin, ja senkin takia halutaan viettää joulu täällä. Tällä hetkellä hostellilla on tosi kiva porukka, paljon muitakin pitkään majoittuvia eikä kovin montaa kusipäätä.

 Sunshine Coast on muuten osoittautunut viime viikkoina ei niin aurinkoparatiisiksi – täällä on ollut sateita ja myrskyjä melkein joka toinen päivä. Viime viikolla se ei tosin haitannut, kun oltiin tosiaan töissä päivät, ja usein sateet sattuivat vasta illalle tai yölle. Ja hostellin yläkerrasta on aina ihan mahtavat näkymät kun taivas täynnä pilviä ja koko taivas salamoi!

Viime viikonloppuna, kun Suomessa riehui myrsky, iski tännekin kunnon sellainen. Oltiin juuri lähdetty hostellilta kauppaan, kun alkoi yhtäkkiä sataa rakeita. Oltiin aluksi ihan innoissaan siitä, miten isoja rakeet oli, mutta parin minuutin päästä tuijotettiin suu auki, kun taivaalta alkoi tippua omenan kokoisia jääkimpaleita. Aivan älytön raekuuro, joka kesti vielä yllättävän kauan. Ehdittiin onneksi suojaan ensimmäiseen kahvilaan ennen kunnon rakeita ja voitiin turvassa katsella myrskyämistä. Paikalliset sanoivat, etteivät ole ikinä nähneet täällä vastaavaa, ja seuraavana päivänä paikallislehti uutisoi raekuuroa vuosisadan myrskynä. Kotimatkalla vähintään joka toisen auton lasi oli rikki tai konepelti aivan lommoilla, ja talojen kattoihin oli tullut isoja reikiä. Eli ei täälläkään aina aurinko paista - tosin tänään oli taas täydellinen rantapäivä ;)

Glass House Mountains

Maanantain päiväohjelma oli vähä erilainen, sillä lähdimme aamusiivouksen jälkeen saksalaisen Tobin kanssa päiväksi patikoimaan läheisille Glass House Mountainseille. Päivään mahtui kaksi valloitettua vuorta, kolme vesiputousta ja PALJON kävelyä vaihtelevassa maastossa. Valitsimme sattumalta retkellemme juuri oikean päivän, sillä sää oli melko pilvinen ja tuulinen – täydellinen patikoinnille! Vesiputouksilla emme vain uskaltautuneet viileän sään takia uimaan, mutta sovittiin että mennään sinne uudelleen isommalla porukalla joku aurinkoinen ja kuuma päivä :)

­­

Aloitimme retken kunnon turistien tavoin Glass House Mountainsin turisti-infosta, jossa superystävällinen opas suunnitteli meille päivän reitin jokaista yksityiskohtaa (myös jäätelötaukoa) myöten. Ensimmäisenä valloitimme vuoren nimeltään Ngungun, jonka ylimmältä huipulta näkymät olivat upeat! Jatkoimme sieltä suoraan toiselle vuorelle nimeltään Tibrogargan, joka oli jo huomattavasti ensimmäistä isompi. Vuoren kiertävän maisemareitin jälkeen päätimme testata kokeneille kiipeilijöille tarkoitettua reittiä huipulle. Aivan huipulle saakka oli lähes mahdotonta kiivetä ilman varusteita, mutta pääsimme kuitenkin tarpeeksi ylös ja maisemat olivat jälleen ihan uskomattomat!

Kahden vuoren valloittamisen jälkeen emme olleet vielä ilmeisesti tarpeeksi väsyneitä, vaan suuntasimme evästauon (italialaista kotitekoista jäätelöä!) jälkeen läheisille vesiputouksille. Ensin kävimme pikaisesti katsomassa Gardren’s Falls – vesiputousta, joka oli aika pieni, mutta täydellinen paikka rentoutua kuumana päivänä. Sinne suuntaamme ehdottomasti joku päivä uudelleen! Toisena oli vuorossa Kondalilla Natural Park, kilometrien vaellus läpi vihreän metsän ja ohi kahden isomman vesiputouksen. Tosin toinen putouksista oli vielä kuivien talvikuukausien jäljiltä melko vaatimattoman näköinen, mutta reitti metsän läpi oli jo itsessään nähtävyys.

Tämän päivän aikana vasta todella huomasi, miten upeita ja erilaisia maisemia Australiasta voi löytyä kilometrien pituisten rantojen lisäksi! Takaisin hostellille tulimme kuuden aikaan illalla yhdeksän tunnin patikoimisen jälkeen. Olimme kaikki todella väsyneitä, mutta oli tosi kiva päivä ja seuraavana aamuna tuntui kyllä lihaksissa.

Tiistaina oli edessä toinen pitkä päivä, sillä meitä oltiin pyydetty töihin yhteen keskustan ravintoloista, jossa vietettiin Melbourne Cup –lounasta – taas yksi syy Ausseille  pukeutua hienosti ja kokoontua keskellä viikkoa yhteen syömään ja vetämään päiväkännit hauskat hatut päässä. Päivä oli tosi pitkä ja kiireinen eikä töissä ollut taukoja, mutta aika meni todella nopeasti kun oli koko ajan tekemistä. Ravintolassa oli mukava tunnelma, kaikilla näytti olevan hauskaa ja työporukka oli ihanan energinen! Kun oltiin kuolattu koko päivä buffet –pöydän herkkuja, päätettiin työpäivän päätteeksi hakea pizzat  (parhaita ikinä..!) Eagleboyseilta.

Halloween

Hostellilla on porukka vähän vaihtunut, ja täällä on nyt aika äijämeininki, kun meidän lisäksi pitempään pysyviä on vain yksi tyttö ja monet pari yötä majoittuvistakin on ollut nyt poikaporukoita. Jouduttiin myös sanomaan heipat Team Swedenille perjantaina, kun pojat lähtivät jatkamaan matkaa ylöspäin :(

Torstaina vietettiin kuitenkin vielä koko porukalla Halloweenia. Ideana oli että kaikki pukeutuisivat, joten käytiin kiertelemässä päivällä vähän kauppoja ja Laura löysikin huipun supergirl –paidan! Pojat pääsväti kuitenkin yllättämään, panostamalla asuihin ihan kunnolla, ja oli aika näky kun tultiin rannalta ja täällä oli maalailut ja ompelut menossa ympäri taloa :D

Australiassa ei ilmeisesti ole tapana käydä karkki tai kepponen –kierroksilla, eikä Halloween juuri näkynyt katukuvassa ainakaan täällä Maroochydoressa, mutta kaupoissa kylläkin. Ja Halloween –bileet on aika yleisiä täällä, ja muillakin hostelleilla tuntui olevan samanlaiset bileet kuin meillä täällä.

Tänne hostellille oli järjestetty kaikkea kivaa ohjelmaa illan teeman mukaan, joten ilta kului ihan siivillä. Jossain vaiheessa lähdettiin kohti paikallista Sol –baaria, mutta yllättäen se olikin torstaina kiinni, kuin myös toinen paikka jonne yritettiin myös sisään, Halloweenista huolimatta… Joten päädyttiin jatkamaan iltaa jälleen puistossa ja lopulta aamuyöllä kokkailtiin nuudeleita hostellilla. Aamulla taas reippaana ylös ennen kahdeksaa siivoamaan muiden jälkiä hostellilla… :D